Perjantaina koulusta tultuaan Rasse ilmoitti kurkun olevan kipeä. Olivat eftiksessä luistelleet joten ajattelin hänen saaneen kylmää. Käytiin ostamassa Rasselle uudet luistimet, oli vanhat jo käyneet pieniksi ja ne periytyivät siis Epalle. Mikki oli katkerana kun näki uudet luistimet; olisi halunnut yhtä hienot!!!
Yöllä sitten Rasse alkoi yskimään sitä tuttua kumeaa yskää mitä on aina kurkunpään tulehduksen aikaan. Sanoi kuitenkin että on helppo hengittää joten pärjättiin pelkillä astmalääkkeillä yön yli. Aamulla käytiin päivystyksessä ottamassa spiiralla lisä lääkitystä jotta olo helpottuisi.
Olin luvannut Epalle että mennään uimahalliin lauantaina, joten Epa oli kassi kourassa ovella odottamassa kun tultiin. Ei muuta kuin lilluttelemaan hallille. Epalla oli kaverinsa Casper mukana joten minun aika kului lähinnä hyppykisoja katsoen.
Pukuhuoneessa huomasin Rasselta tulleen viestin: Kuume oli nyt 38 asteessa. Seuraava yö oli aivan mahdotonta yskimistä. Ei oikein kenelläkään tullut nukkumisesta mitään. Epa vielä yöllä kömpi viereeni (Rasse oli jo siellä) joten unissaan sitten kääntyi ja tippui sängystä mukavasti ilmankostuttimen viereen ja kostutin kallistui suoraan päälle. Nopeastipa poika heräsi ja ihmetteli: Mamma mun paita on ihan märkä!!!
Sunnuntaina Rassen kuume nousi jo 38,8 joten soitin päivystykseen; kurkunpään tulehdus on ollut niin monesti ja koskaan ei ole kuume noussut. Ei kun takaisin sinne. Tulehdusarvot eivät kuitenkaan olleet korkealla joten kotiin vaan lepäämään.
Iltapäivällä kuume oli korkeimmillaan 39.6 ja poika aika rättipoikkiväsynyt. Aikalailla nukkuessa meni koko päivä.
Epa nautti täysin siemauksin lumessa pelehtimisestä; teki kaksi majaa lumesta ja oli käytännössä koko päivän ulkona. Onneksi oli se kauhea myrsky lauantaina: lunta tuli tosi paljon.
Tänään aamusta kuume oli poissa, mutta nyt iltaa kohden lähentelee jo 38 joten vielä huomisen saa luvan ainakin olla poissa koulusta.
Onneksi sain omat työnikin sumplittua joten voin olla päivän kotona.