vihdoinkin kunnon vapaapäivä

Yes, nukuin aamulla melkein pitkään (pojat herätti kyllä 7.30, mutta jatkoin makoilua puolihereillä vielä tunnin ajan) ja luin aamulehteä kaikessa rauhassa. Mikki oli aamun töissä. Sen verran sain aikaiseksi että sain kodinhoitohuoneen uudelleen organisoitua. Onhan sekin jotain.

Päivällä mentiin työporukan kanssa syömään. Voi taivas, en suosittele kenellekään lauantain shoppailuaikaan syömään menoa! Oltiin istuttu vartti ennenkuin tultiin ottamaan tilausta. Tarjoilija kertoi että heillä on hieman ruuhkaa joten hetken joutuu ruokaansa odottamaan; se hetki oli todellisuudessa 40 min!!! No toisaalta, meillä ei ollut kiire ja juttua riitti joten se oli ihan ok. Mutta kuitenkin miltei tunti on todella pitkä aika. -varsinkin nälkäisenä.

Pojat innostuivat hiihtämään tänään. Hauskaa! Juuri sen verran on lunta että voi hiihtää ja sopivan pituinen latukin syntyy takapihalle. Kumpikin oli hiestä märkinä ja posket terveen punaisina kun tulivat lumisina sisälle.