Kerroin eilen meillä töissä olevasta työharjoittelijasta. Hän ja äitinsä toivat meille tänään sairaan suuren täytekakun! Sitä sitten saatiin mussutella töiden lomassa. Huomenna kun hänellä on viimeinen päivä, hän saa meiltä kortin jossa kaikkien nimet ja vähän pientä lahjanpoikasta myös.
Harjoittelijoita tulee ja menee mutta toiset todella koskettavat kaikkia. Uskonpa että Toni muistetaan meillä varmasti hyvin. Ja sovittiinpa jo uudesta kerrastakin, joten saamme nauttia hänen seurastaan uudelleen.
Kotona pojat olivat käyneet vähän ostoksilla iskän kanssa... Lidlistä oltiin ostettu jos jonkinlaista karkkia. Ja niitä sitten oltiin herkuteltu ennen illan treenejä. Emppu jäi flunssaisena kotiin harkkojen ajaksi ja kysyin mitä olette syöneet tänään ja vastaus oli -karkkia.... ...uuups!!! No, jospa iskä hoitaa ruokapuolen mäkkäriluukun kautta sitten kun tulevat treeneistä Rompun kanssa.
We got some cake at work today. We have had a boy from special school as a work trainee for couple of weeks and tomorrow is his last day with us. So he surpriced us with a huge cake today. He has been so great! As far as I have met people with Down Syndrome they have allways been full of joy. And so is he. He takes lot of proud in his work and does everything with a smile. It has been a great experience for us all at work. And wont be the last, we allready agreed to have him again later on.
It just makes me wonder why we havent had such before? Well, never is too late.