rankkaa... =)

Usein puhutaan siitä että on rankkaa kun ei osaa irrottautua töistään ja tuo niitä kotiin, mutta täytyy sanoa että minä en voi tästä asiasta valittaa: kun tulin tänään töistä oli pöytä katettuna ja tarjolla naudan sisäfilepihviä, valkosipulisia lohkoperunoita ja palan painikkeeksi hyvää punaviiniä. -Mikki oli tuonut töitä kotiin =)
(toisaalta ei kyllä kertaakaan ole minullekaan valitettu jos olen tuonut itse töitä kotiin, ainakaan jäätelön tai pirtelön muodossa -paperit on kyllä saaneet olla rauhassa)
Murean pihvin ja hyvän viinin innostamana aloin leipomaan vaniljapullia jälkkäriksi. Håkki tuli kaffille ja siinäpä sitten mussuteltiin lämpimäistä ja juteltiin kaikenlaista. Olipa kiva päivä.

Töissäkin oli tosi kivaa. Meillä on viimeviikosta lähtien ollut työharjoittelussa Toni-niminen Down Syndroomainen poika, joka saa kyllä kaikkien sydämet sulamaan. Hän on todella ahkera ja aina niin hyvän tuulinen! Ei ole niin pientä tai tylsää hommaa ettei hän ottaisi sitä vastaan ilolla ja innolla. Nyt jo harmittaa että kaksiviikkoinen harjoittelu alkaa jo lähenellä loppuaan. Onneksi sovittiin jo opettajan kanssa valmiiksi, että keväällä otetaan uusi harjoitusjakso.
Kokemus on ollut todella positiivinen ja nyt vain mietityttää miksi ei aikaisemmin olla tähän ryhdytty? en tiedä, johtuisikohan innostus tästä nykyisestä ravintolapäälliköstä =)