minne nämä päivät häviävät

Juuri oli maanantai ja nyt on jo perjantai! Apua!
Taas on muutamaan päivään mahtunut monta asiaa. Olen tehnyt työhaastatteluja paikatakseni tulevaa mammalomalaisten sumaa. Meillä tulee jäämään neljä mammalomalle miltei samaan aikaan, joten paljon on paikkojakin tulossa auki. Mutta ne kaikki ihmiset joita olen tavannut! Meille sopivia oli enemmän kuin paikkoja, joten valinta oli vaikea.

Tämän lisäksi olen itse tulossa kipeäksi, kurkku kipeä,flunssan poikasta tuloillaan mutta mikä pahinta niveliä kolottaa tosi rankasti. Näin huonoa kautta ei ole ollut pitkään aikaan. Ehkä se että olen muutenkin väsynyt vaikuttaa siihen että on arempi kivulle. -mene ja tiedä!
Jokatapauksessa, toissa iltana päivittelin nivelkipujani ja muistin että reumapolille oli tarjoitus mennä seuraavan kerran joskus vuodenvaihteessa. Ja aivan kuin teletappiaa (kuten eräs ex-työkaverini tämän asian ilmaisi) eilen sitten postilaatikosta tipahti kutsu jos jonkinlaisiin testeihin ja todellakin aika sinne polille myös. Ihan hyvä että nyt on tosi kipeänä niin ehkä verikokeissakin näkyy jotain selvemmin.
Mutta: ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: eilen töiden jälkeen polkaisin kampaajalleni vähän fiksaamaan kuontaloani: tukka lähti heti rankemmalla kädellä! Ei olekaan ollut näin lyhyt pitkään aikaan. Mentiin sitten illalla meille töihin käymään niin Hille-Ville kävi kuiskaamassa korvaan että oot paljon nuoremman näköinen. Naiset kun ei koskaan ole tyytyväisiä niin pakkohan mun oli kysyä että tarkoitatko että ennen olen ollut sitten vanhan näköinen!?!
Pakko kuitenkin sanoa että jos ei nyt kuitenkaan nuorentanut niin ainakin piristi tosi paljon käydä tukkatohtorilla!