Annoin periksi...

Yritin esitellä meidän Kipparia ja yritin lisätä kuvaa tänne mutta jostain syystä tänään ei homma pelitä. No kertomus on seivattu ja kun saan homman taas toimimaan, laitan tekstin kuvien kanssa.
Annoin periksi myös flunssalleni ja keskiviikkona hyppäsin taksiin ja suuntasin kohti työterveyttä.
-niin minähän tosiaan Omistan auton, mutta näen sitä vain öisin tuossa pihalla...
Työterveys lähetti verikokeisiin ja sieltä sitten töihin odottamaan tuloksia.
Sairaanhoito on mielenkiintoisella mallilla täälläpäin: hoitaja soitti minulle kertoakseen että tulehdusarvot ja leukosyytit todella huonot, mutta sori vaan, lekuriaikoja ei ole tarjolla. Soita omalle alueelle! No siellä oli niin kiirettä että tein puolituntia töitä samalla kun puhelimen kaiuttimesta kuului: Olette jonossa, meillä on ruuhkaa. Annoin taas periksi ja odotin kiltisti iltapäivystyksen alkamista ja menin sitten sinne -ja omalla autolla muuten!!!
Sain sitten hevoskuurin kemikaaleja pöpöjen tappamiseen. Tänään perjantaina alkaa olla jo vähän parempi olo eikä kuumettakaan ole enää.
Autoista puheenollen. Serkkuni asuu Saksassa ja ostaa ja myy siellä autoja. Laitoin tänään tilauksen sinnepäin. Ajattelin jotain kevyttä perheautoa, niinkuin Bentleytä tai vaikka Maseratia heh heh. No ei vaiten, jotain hieman perheellisen kukkarolle sopivampaa...
Tai oikeastaan minä en aio ostaa mitään, Mikki ostaa auton, sehän sillä ajaa... =)

ps. Miksi kutsutaan metsässä juoksevaa mustavalkoista koiraa? -No jotta se tulisi takaisin!!!