Tässäpä meidän Kippari. Tarkkaa ikää en lähde edes arvailemaan, mutta kokonsa puolesta alkaa olla jo lähellä täysikokoista. Painted turtlet eli suomeksi joko kirjo- tai kultakonnat, (en ole varma kumpi on se virallisempi suomennos) kasvavat kilveltään maksimissaan parikymmensenttisiksi, Kippari on noin 15cm tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi Chrysemus Pictat (vähän oon valveutunut kun osaan jopa latinankielisen nimen!!!) elävät, sen selvemmin niiden vatsanpuolen punaoranssit kuviot näkyvät. Kipparilla vatsa on vielä aikalailla oranssi.
Hää on asustellut meillä jo aikas kauan ja tällähetkellä on aika uninen, sillä syksyn pimeys varmaankin ahdistaa sitä aivan samoin kuin meitä muitakin. Tähän asti kaikki talvet on mennyt niin, että näihin aikoihin alkaa laiskottelu kiinnostaa enemmän kuin syöminen ja suurin osa ajasta kuluu lämpölampun alla köllötellessä. Suokilpparit eivät vaivu horrokseen, mutta meillä ainakin paastoa kestää pari-kolme kk talven pimeimpään aikaan. Kun kevättalvella alkaa taas kirkastumaan, alkaa ruokahalutkin taas palautua.
Suurta herkkua on lohi, mikä kuitenkin on niin rasvaista ettei kovin usein passaa tarjota. Katkikset menee myös alas tosi suurella ruokahalulla. Normaali ruokavalioon kuuluvat kuivaruoka pelletit, vähärasvaiset kissanruokamurot sekä sellainen ällö sekoitus kuivattuja katkiksia, matoja, kotiloita ja pikkiriikkisiä kaloja.
Kippari on elänyt ilmeisesti suurimman osan elämäänsä vankeudessa sillä mitään saalistushaluja sillä ei ole. Aikaisemmin samassa altaassa asui lauma miljoonakaloja, muttei se välittänyt niistä. Nykyään samassa altaassa asuu kaksi partaimumonnia, joista toinen on Kipparia isompi, joten ei pelkoa että syödyksi tulisi.
Helppo lemmikki (ei paljoa lenkillä käydä...) ja ei pahemmin aiheuta allergiaa, ainakaan karvoja ei ole tarvinut siivoilla =)
Kilpikonna kuume on myös tarttunut veljentyttööni joka on Hugo-kilpparin onnellinen omistaja.
Jos Kippari asuisi luonnossa se näyttäisi näin idylliseltä kuin serkkunsa jossain tuolla....
